Perjantaiaamuna luonnollisesti väsytti. Olen vakaasti sitä mieltä, että on epäinhimillistä herätä ennen auringonnousua. Eipä siinä, kahvia naamariin ja saavuinkin Ansalle varsin komeasti juuri sovittuun aikaan kymmeneltä.
Vajaan tunnin kestäneen Suhinan, Pörön & Hurin metsästyksen jälkeen pääsimme aloittamaan bassojen läpsyttelyn.
Kipeytyneen plektrakäden ja noin viiden tunnin jälkeen lotinat olikin sitten aika pitkälti purkissa.
Imaisin pieneen tölkkiin pakatun oluen, ja viimeisellä hörpyllä kitarasankarimme saapuikin jo pelipaikoille.
Ovesta sisään astuttuaan Juha-Matti saikin heti kitaran käteensä ja soundinmetsästys julistettiin alkaneeksi. Kävi ilmi, että torstaina hikoillen viimeisillä voimillani treenikämpältä kantamani kitarakaappi ei omannut tarvitsemaamme sustainia, joten päädyimme usean vaihtoehdon jälkeen Ansan tarjoamiin ratkaisuihin.
Seuraavat jännittävät hetket vietettiin todettuamme, että Juhiksen kitarasta puuttui hiukan tarvitsemaamme attackia (lue: sustainia), joten pähkäilimme, josko nauhoitus onnistuisi tarvittaessa Jorin tarjoamalla kitaralla. Juha-Matille normaalimuotoinen kitara & ns. tissiposkikielet ovat kuitenkin varsin vieras asia, joten kylmää hikeä eritettyämme totesimme että toteutamme Juhiksen kitaraan ns. volumepotikka-amputaation, jotta kaikki hönkä saadaan käyttöön, eivätkä keikoilla potikkaan imeytyneet kalja, kusi, oksennus ja veri ole pilaamassa heläkkää artikulaatiota. Onneksi paniikkiremonttikolvini sattui matkaan, sillä poistettuamme turhat muuttujat signaaliketjusta soundiin saatiin toivottua napakkuutta (Ja sitä kuuluisaa sustainia). Kuten Manowarin biisissä sanotaan; All Men Play On Ten.
Illan kuluessa kävimme myös kieliostoksilla porilaisessa musiikkiliikkeessä, ja matkalla tapasimme porilaisen version Monty Python-elokuvasta tutusta Black Knight-hahmosta.
Loppuillan nautimme virvokkeita seuranamme Kake G. Orillan oppipoika & oikea käsi, Janne "tuttu aikaisemmista blogikirjoituksista" Lukka.
-Juho
Kitaristit ovat tunnetusti kusipäistä porukkaa ja velvollisuuteni oli siis järjestää pientä lisäjännitystä studioon. Hetken kitararulettiamme pyöritettyä pääsin kuitenkin peuhaamaan omalla tutulla kitarallani. Kitararaidat nauhoitetaan ison maailman tyyliin neljään kertaan, eli tässähän joutuu oikein tosissaan töihin.
Lauantain saldo on kitaroiden osalta neljä purkitettua biisiä. Soiton tiukkuttaa hiottiin huolella ja taisinpa jopa oppia jotain. Neljän biisin jälkeen kädet alkoivat olla sen verran nuudeleina, että oli parempi päästä Marko ääneen. Huomenna jatketaan kitaroiden nauhoitusta. Loppuilta otetaan iisisti muutaman oluen ja dvd-hyllystä löytyvän valikoiman parissa.
- Juha-Matti
Salaiset taikajuomat esiin, kunnon purskuttelu ja minuutin äänenavaus. Se on hevilaulajan lämmittely.
Olotila odottavainen ja jännittynyt, mutta pelokas. Mutta onneksi jännitys ja pelokkuus karisi Sylky-biisin ensimmäisessä säkeistössä. Puolitoista kuukautta kestäneestä flunssasta, kurkkukivusta, yskästä ei ole enää tietoakaan. Ääni irtoaa jo normaaliin tapaan. Mikä on toistaalta ihan ok juttu kun miettii mitä päivä studiossa maksaa...
Lauantai-illan saldona kolmet laulut narulla (Sylky, Föfö, UusKolmonen), helpottunut ja kaikkensa antanut olo, mukava nousu ja vitullinen päänsärky.
Mutta summasummarum, kyllä studiossa on kivaa! Jos ei lasketa hedaria... MUTTA OLI SE SEN ARVOISTA!
-Marko
PS. Videolla tuottajamme Kake G.Orilla tsekkailee emoriffin sustainia.
BRIEFLY IN ENGLISH: What are ya gonna do, bleed on me?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti